13.6.2011

Arctic Ocean

Tässä olisi lyhyt pätkä Jäämereltä. Kaloja ei paljon ollut mutta hyvää aaltoa sitäkin enemmän.

http://vimeo.com/25020596


Edu

8.5.2011

Sukelluskalastus vs. Perhokalastus


Päätin leikkimielisesti vertailla näitä kahta harrastamaani kalastuksen muotoa, kun siihen tarjoitui kuluneella viikolla oiva mahdollisuus. Otsikosta huolimatta tässä oli nyt perhomiehelle enemmänkin etua sukeltajasta, joten varsinainen vastakkain asettelu ei ole kuvaava tilanne, mutta näin mennään nyt!
Torstaina Edu ja Nikke lähtivät katsomaan tuon kyseisen lahden, sääli etten siihen lähtöön ehtinyt mukaan, mutta onneksi sain kattavasti infoa vedenalaisesta elämästä. Eli matalahko lahti, näkyvyys parin metrin luokkaa, parhammillaan kolme, lämpötila kusimatalassa kymmenen asteen luokkaa ja syvemmllä reilusti viileämpää. Kaloja oli paikalla ollut runsaasti, kokonaismäärä nähtyjen haukien osalta 50-60kpl, myös särkikaloja, eritoten lahnoja paljon alueella. Nikke törmäsi myös silmäpuntarilla n.3kg kuhaan. Lauantaina oli sitten minun ja Villen vuoro lähteä perhostagat ojossa samaan lahteen. Olin siis saanut Edulta kaiken kattavasti tietoon paikat, joissa oli jotain erikoista, kuten 8-10kg haukien asemapaikat ja reunat joissa kalaa oli selkeästi runsaammin.
Hyvinkin avarin mielin löntysteltiin eilen iltapäivällä kumiankat olalla rantaan ja laadittiin suunnitelmaa. Veden kirkkaus tosiaan oli positiivinen asia, saisipahan ainakin näköhavaintoja, jollei muuta. Ensimmäiselle spotille molskien ja paikalla oli iso lahnaparvi rannassa ja sitten perhoa veteen ensin kaislikkosyvennyksen keskustaa pommittaen ja reunoja kohti siirtyen. Ei niin mitään, mutta kolme pientä hauenpulikkaa kuitenkin näin. Tästä pieni siirtyminen seuraavaan uomaan ja kalliokapeikossa silmääni osuu hiukan vauraampi kurkku aivan rannan tuntumassa, olen jo ajanut ohi ja Villen ollessa paremmissa asemissa lennättään hän perhoa kalalle, perässä tulee, muttei tällää. Lähden siirtymään vauhdikkaammin kohti tosiapajia, etsimään sitä suurta, muttei kartassa olevat ruksit silti saa minua ja suurhaukea kohtaamaan. Yhdestä niemen nokasta seurailee kiloinen pulikka ja sitkeästi seuraakin, tulee aivan pinnassa ja parin metrin päähän renkaasta, nokka kiinni Hollow deceiverissä, mutta valtaisasta kiinnostuksesta huolimatta ei maistu.
Kun ei olleet isomukset omilla paikoillaan, lähden kohti pidempää reunaa, jossa oli ollut pari päivää aiemmin kalaa vierivieressä, heitän syvän reunaa sitkeästi, mutta turhaan. Pieni kutupurokin löytyi ja sen edusta aivan täynnä särkikalaa, kirkkaassa vedessä hetken ihailen luonnon näytelmää ja jätän kalat jatkamaan rauhassa lemmenpuuhiaan.
Villen ääni kantautuu aiemmin ohittamani niemen edustalta ja ukko on saanut ensimmäisen kalan, 1,5kg. Olin saavuttanut suunnittelemani kääntöpisteen ja lähdin polskuttelemaan takaisinpäin, pieni jalkojen lämmitys tauko otetaan luodolla, kunnes taas eteenpäin. Muutamat nurkat jätettiin tullessa koskematta, jotta olisi mielekkäämpää palata kalastaen niitä. Eräässä kohdassa kolme pientä luotoa jättää maukkaan matalikon väliinsä ja tuonne minun on perho saatava ajatellen, sinkoan jo siimaa ilmassa, nappiheitto aivan kiven viereen... pieni vajotus ja sitten siimaa rauhallisesti sisään...sydänpysähdys on lähellä kun perhoa lähestyy valtava kolmioaalto ja pettymyksen aalto taasen hautaa minut, aallon mennessä menojaan, jokatapauksessa nyt oli paremmankokoista haukea kyseessä.
Hetken kuluttua Villellä aivan vieressä hiukan painavampi tukistus ja irti, kovin varovaisia ovat.
Iltahämärän laskeutuessa ja kinttujen jäätyessä kierretään vielä viimeinen poukama, ennen maihinnousua, ei enää mitään tapahtumia, mutta näköhavaintoja sitäkin enemmän.
Hyvillä fiiliksillä talsitaan autolle ja pakataan romppeet kyytiin, hieno oli keli ja mukavaahan tuolla oli kellua, vaikkei kalantulo nyt aivan tyydyttänytkään.
Yhteenvetona voisi todeta, että kun tiedossa on vedenalaista faktaa, on yritys ja usko paljon kovemmalla tasolla, kuin mennessä muutoin kalaan. Tässä tapauksessa sukelluskalastaja vei homman nimiinsä 100-0, vaikkeivat Edu ja Nikke värjänneetkään lahtea verenpunaiseksi. Oli kuitenkin mielenkiintoista kokeilla tätä hommaa tästä näkökulmasta ja todeta, että sukelluskalastus on varsin tehokasta verrattuna esim. perhokalastukseen.
Viikon päästä otetaan sama uusiksi Korppoossa ja katsotaan miten siellä käy...

4.5.2011

Paskapöntön kansi


Eilen pitkästä aikaa päiväsukellus, ollut pahasti pimeä voittoista nuo meikäläisen saalistusreissut.
Ajatuksena oli mennä selaamaan kaislikoita ja siinä sivussa katsastaa kampelatilannetta. Aika pian tuli todettua, ettei tuon alueen kaislikoissa ollut mitään elämää ja homma kääntyi kampelan etsintään.
Mua ui vastaan yksi varsin nätin kokoinen, joka oli luultavasti edellä menevää Edua säikkyneenä lähtenyt liikkeelle, sen verta oli talven jäljiltä liipasin sormi jäässä, että menojaan meni, olis sen kyllä siitä saanut, jos olis ollut hereillä, seurasinkin jonkun matkaan, kunnes lätty spurttasi kauas pois.
Vesi oli huomattavan viileää, ja kihelmöi kasvoissa, fiilikset oli kuitenkin katossa ja näkyvyydet neljän metrin päälle pystyyn. Saavuttiin kääntöpisteelle ja vaihdettiin kuulumiset, Edulla oli piikissä pari kampelaa, joista toinen oikein mukava ruokakala. Matkalla kalstaja nosti reitiltä verkot ja kilonen siika tömähti veneeseen, joka tietysti herätti molemmissa ajatuksia.
Takaisin päin uidessa päätin selata vielä yhden pienen puskan vihernieriän toivossa, mutta tyhjyyttä huusi tuokin kaislikko. Sensijaan sillävälin kaveri kellotti kaislan ulkopuolelta metrin vedestä varsinaisen halibutin pienoismallin, komein koskaan näkemäni kampela täytti hurjat mitat 45cm ja 780g, huh huh!!!
Siitä sitten takaisin lähtöpisteeseen ihmettelemään paskapöntön kannen kokoista kalaa. Tunnelma oli katossa ja jalat umpijäässä, vähän kun kelit lämpenee, niin alkaa kampelaa olla mestoilla paremmin, mutta mainio kalareissu silti, vaikka kalattomaksi jälleen jäinkin.
kiitokset Edulle seurasta ja tollasia vaan sitten jäämereltä x10
Tomppa

23.1.2011

Made


Kuvailtiin tuossa Edun kanssa pätkä matikan käsittelystä. Kenties joku siitä saa jotain vinkkejä.
Made on hyvä ruokakala oikein valmistettuna ja varsin poikkeuksellisen makuinen, siis oivaa vaihtelua siihen ainaiseen taimeneen;)
Videossa esitellään esitoimenpiteet, mutta mädin suolaaminen ja pakastaminen siinä jäi ajan puutteen vuoksi uupumaan.

linkki videoon: http://www.youtube.com/watch?v=wqOEi3i1QTU

500g mateen mätiä
1 dl vichyä
15g suolaa
annetaan suolaantua yön yli ja sen jälkeen paseerataan isoreikäisen siivilän läpi.
pakastetaan esim. minigrip pusseissa ja valutetaan hyvin sulatuksen jälkeen ennen tarjoilua.

Puhdistettu mateen maksa keitetään kysäksi (pari muuttia) suolatussa vedessä.
jäähdytetään omassa liemessään ja kuutioidaan valmiin keiton joukkoon.

Madekeitto

1kg made
1 iso sipuli
0,5 purjo
kuullota laakeassa kattilassa reilussa voissa 50-100g, älä ruskista.
lisää siivilöity mateiden keitinliemi.
1 kg perunaa kuutioituna ja vettä niin, että ainekset peittyvät.
tee maustepussi, jossa on kokonaisia maustepippureita 10kpl, yksi laakerinlehti ja kaksi isoa tillin vartta.
keitä hiljalleen, kunnes perunat ovat kypsiä, lisää runsaasti leikattua tilliä ja muutama desilitra kermaa. Madekeiton kuuluu olla harmahtavaa, joten kermaa ei tarvita litratolkulla, pari desiä riittää.
Mateiden ollessa jäähtyneet keittämisen jäljiltä, niin että sormet kärsii koskea, nypitään kylkiruodot pois, jotka törröttävät selvästi näkyvillä, myös ranka poistetaan.
Mateen liha lisätään keittoon lopuksi, samoin keitetty maksa.

Sitten vaan siltojen alle virtapaikkoihin mateita ampumaan, sillä ne odottelee!!

5.1.2011

Hiilikuitua halvemmalla kuin muovia

Räpylöistä on kirjoitettu ja puhuttu paljon, mutta vieläkin enemmän on eriäviä mielipiteitä vapaasukeltajien keskuudessa. Räpylöiden ostokriteerit ovat yleensä se miltä ne näyttävät tai se, että
joku tuttu on niitä suositellut eikä se että miten ne sukeltaessa toimivat. Isot ja tunnetut valmistajat hyödyntävät tätä ostoskäyttäytymismallia joka samalla antaa valmistajalleen vapauden suureen katteeseen. Luotamme näihin tunnettuihin valmistajiin usein ymmärtämättä että uimme kiinnitettyinä vanerilevyihin pilaamalla oman tekniikan tai yksinkertaisesti käytämme liian paljon voimavaroja saavuttamatta pidempiä uintietäisyyksiä. Tässä artikkelissa tarkoitukseni on selventää mielipiteeni kyseisestä ongelmasta yksinkertaisessa järjestyksessä.


Räpylät

Räpylät ovat omalla tavallaan symbioosi lavan ja monon välillä, jonka tarkoituksena on tuottaa maksimaalinen työntövoima tai luoda hyödyllisen myötävaikutuksen sukeltajan liikkumiseen annettua voimaa vastaan. Räpylän pitää uida ja materiaalit jotka parhaiten toteuttavat tämän ovat tekstoliitti ja muut komposiitti materiaalit. Mielestäni optimaalisin kuormitus lavan ja jalkataskun välillä on 80%-20% tai 70%-30%.


Jalkataskut isä Gepettolta

Jalkataskujen pitää olla ehdottomasti valmistettu kunnon kumista, eikä sen ja muovin sekoituksesta kuten huomasin asian olevan BEUCHAT monoissa. OMER jalkataskut ovat kaikista yleisimmät tällä hetkellä, mutta niiden ostaminen on mennyt tänä päivänä arpapeliksi, joko saat virheettömän parin tai sitten kiinalaiselta isä Gepettolta jos käy huonompi tuuri. Pinocchio olisi tietenkin hyvin onnessaan näistäkin, mutta me joudumme ottamaan veitsen ja viimeistelemään ne itse. OMER on merkkinä ansainnut hyvin menestystä ja on tunnettu monien tuotteiden yhtenä parhaana valmistajana. Yhtenä esimerkkinä haluan ottaa esille heidän harppuunat jotka ovat todella onnistuneita kaikin puolin. Tämä saattaakin olla syy siihen miksi heillä on varaa heikompaan laatuun jalkataskujen valmistuksessa. Näistä paljon kokeneena ja oppineena päätimmekin vaihtaa omat jalkataskut H.Dessault merkkisiin joissa sivukiinnityksien paksuus suurenee jalkataskujen koon mukaan. Räpylä kooltaan 46 on tällöin jopa jäykempi kuin räpylä kooltaan 40 samoilla lavoilla.


Lavat

Lavat valmistetaan komposiitti materiaaleista: epoksi + lasikuitu(glass fiber) tai hiilikuitu(carbon fiber). Päätöspiste valmistuksessa on tyhjiöpakkaus. Kun lavat valmistetaan lasikuidusta ne liimataan kerroksittain, jotta lapa olisi yhdestä päästä pehmeä ja jäykempi toisesta. Tärkein ominaisuus näissä materiaaleissa on kuitenkin se, että niillä on palauttava liikevoima eli lapa yrittää palautua alkuperäiseen muotoonsa taipuessaan. Hiilikuidusta valmistetun lavan ominaisuudet sopivat tähän tarpeeseen paremmin sen pehmeän pään ansiosta, mikä antaa mahdollisuuden kevyempään ja sulavampaan potkuun. Tästä on hyötyä varsinkin sukelluskalastuksessa kun lähestytään saalista. Tarkoituksena on olla aiheuttamatta veden aaltoilua mikä voisi pelästyttää saaliin.

Otetaan vastapainoksi toinen esimerkki jossa haluan ottaa esille OMER millenium räpylät mallia runner ja ice. Muotoilultaan niiden lavat ovat pystysuunnaltaan aaltoilevia ja em. tarkoitukseen eivät ne ominaisuuksiltaan sovellu koska ne eivät kykene luomaan muotoilunsa takia jäykkyyden vaihtelua lavan alku- ja loppupäässä. Mielestäni aaltoileva muoto saattaa johtua valmistajan yrityksestä suojella räpylää halkeilemiselta ja muutenkin kestävyyden lisäämisen takia.



Kestävyys

Viiden vuoden aikana valmistamistani lavoista olen nähnyt ainoastaan yhden rikkoutuneen lavan joka on valmistettu komposiitti materiaalista. Kyseinen lapa oli haljennut ruuvikiinnityksen vierestä joten todennäköisesti se oli ruuvattu liian tiukalle. Komposiitti materiaalit poikkeavat muovista siten, että niiden ominaisuudet eivät muutu lämpötilavaihtelusta ja ne eivät muutu hauraammaksi pakkasellakaan.


Kanttaus

Kanttaus on tarpeellinen johtuen useammasta syystä. Ensinnäkin se keskittää vetoa ja suuntaa veden työntöä poispäin. Hyvin suunniteltu ja toteutettu kanttaus on tärkeä varsinkin silloin kun nostat uidessa jalkaa pintaa kohti. Tässä on tärkeää se kuinka nopeasti vesi pakenee lavan päältä tai toisin sanoen kuinka nopeasti kanttaus ohjaa sen pois. Lavan takaosan kanttauksen kuuluisi olla matalampi kuin etuosan jolloin lapa pääsee palautumaan nopeammin muotoonsa ja työntää sinua eteenpäin. Tässä helpottuu myöskin jalan nostaminen eikä uinti tunnu siltä kuin uisi suossa. Esimerkkinä voidaan pitää C4 lapaa jossa kanttaus ei mene lavan reunalla ja kanttaus on sekä liian korkea ja tasapaksu sekä etu- että takapuolelta. Tämä aiheuttaa sen että näillä lavoilla on raskaampi uida ja tuntuu siltä kuin ne eläisivät omaa elämää.


Pituus

Eri tarkoitukseen tarvitaan erilaisia pituuksia. Jos puhutaan sukellustekniikasta, jossa räpylöiden liikerata on noin metri niin tähän tarkoitukseen tarvitaan lavat pituudeltaan 75-85cm, mutta jos tarkoituksena on uida pinnalla ja tässä liikerata on 50-70cm niin pidemmät lavat eivät ehdi työntää vettä pois. Pinnalla liikkumiseen soveltuu paremmin lavat pituudelta 60-70cm jäykemmällä päällä. Leveyttä pidemmillä lavoilla saisi olla 20cm ja lyhyemmillä 22cm mikä tasapainottaa niiden toimintaa ja antaa niille mahdollisuuden sukeltaa melkein samoihin syvyksiin kuin pidemmillä lavoilla. Jos suositte liikkua pinnan päällä nopeasti ja liikkua kaislikoissa niin paras vaihtoehto on tietenkin lyhyemmät lavat.

Esimerkiksi noin 90% suomalaisista sukelluskalastajista käyttävät kilpailuissa lyhyitä räpylöitä ja he uivatkin pitkiä etäisyyksiä saarten välillä. Lyhyistä räpylöistä huolimatta sukelluksien syvyys heillä vaihtelee 12-15 metriin.


Jäykkyys

Räpylöiden jäykkyydestä on kiistelty sukelluskalastajien ja vapaasukeltajien keskuudessa aina. Heti
alkuun haluan selventää, että termit ”hard”, ”medium” ja ”soft” ovat subjektiivisia käsitteitä eikä niitä voida tarkkaan mitata. Eikä niistä ole mitään yhteistä standardia. Se mikä on portugalilaisen mielestä pehmeä niin italialaiselle se on jo taas jäykkä. Kalastajien paino vaihtelee 60-120kg välillä, mutta se ei tarkoita, että 120kg painava henkilö tarvitsisi 60kg(60x2=120) painavaan henkilöön verrattuna kaksinkertaisen jäykkyyden, jotta hän voisi saavuttaa samanlaisen nopeuden tai paremmin sanottuna saman hyödyn. Suuremman painoluokan sukeltajan tarvitsee lisätä ainoastaan 20-30% jäykkyyttä.

Esim.
Valmistetaan uuden tyyppiset räpylät tunnetulle urheilijalle joka tekee niillä uuden ennätyksen. Tämän jälkeen nämä räpylät saapuvat tuotantolinjalta markkinoille. Erona on se, että kyseinen sukeltaja tietää millaiset ominaisuudet hänelle parhaiten sopii ja räpylätkin ovat sen mukaiset. Me taas emme osta ominaisuuksia vaan useimmiten niihin liittyvän brändin tai ulkonäön takia.
Testeissä tämän tyyppiset räpylät 25m etäisyydellä vaativat 32 vetoa, jotta päästäisiin vertailukohteen kanssa samaan aikaan. Hyvin toimivat räpylät vaativat enintään 21-24 vetoa uimarista riippuen.

Parhaiten tarvittavat ominaisuudet selviävät kokeilemalla 25m altaassa laskemalla vedot ja ajan. Jos lavat ovat liian pehmeät niin vetoja syntyy normaalia enemmän ja jos ne ovat liian jäykät niin huomaa käyttäneensä enemmän voimavaroja vaikka vetojen määrä olisi sama kuin normaalisti. Liian jäykät räpylät pistävät uimarin koukistamaan jalkojaan mikä pilaa oikean tekniikan välittömästi. Testaaminen tuleekin tapahtua sellaisen henkilön toimesta jolla on kokemusta ja tietoa asiasta. Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että valitaan liian jäykät räpylät ja uidaan useita tunteja jolloin tekniikka ja voimavarat kärsivät.



90% puolesta ja 90% vastaan

Ennen olin itse lavan taittoa vastaan, koska koko räpylän pitäisi olla alusta loppuun suora. Mutta koska jalkaterä ei taivu täysin suoraksi tarvitaan räpylässä hieman taittoa, jotta saadaan ne mahdollisimman suoraksi kun niillä uidaan. Huono puoli taitossa on palautuvan liikkeen heikkeneminen. Tämä onkin suuri miinus joka nollaa monet plussat. Voimme kuitenkin ajatella asiaa eri näkökulmasta: pinnalla uidessa palautuvaa liikettä ei paljon tapahdu syystä, että käytämme enemmän polvesta lähtevää liikettä ja silloin on hankalaa pitää jalkaterää koko ajan suoristettuna – se ei ole luonnollista.

Kuinka paljon taitto auttaa on jokaisen oma mielipide käyttötarkoituksen mukaan. Esimerkkinä Cressi Gara 3000 räpylöiden ”viiksien” alaosa on huomattavasti paksumpi kuin yläosa ja sekään ei edesauta palautuvaa liikettä aiheuttaen liian suurta vastusta siihen. Osallistuin aikanaan italialaiselle Apnea Academyn Freediving kurssille ja 40 henkilöstä ainoastaan Pelizzari käytti tämänlaisia räpylöitä, muille ei todennäköisesti vaan sellaisesta maksettu.


Miksi siis hiilikuitu on halvempaa kuin muovi?

Olemme saaneet kaikessa hiljaisuudessa testailla materiaaleja ja kehittää lapoja yhteistyössä Leaderfinssin kanssa. Meillä on ollut tähän hyvin vapaat kädet sekä apuna ihmisiä jotka ovat testanneet lapojamme ja antaneet palautetta sekä auttaneet kehitystyössä. Meidän ei ole myöskään tarvinnut uhrata varoja mainostamiseen. Komposiitista valmistetut lavat kestävät paljon kauemmin eivätkä väsy yhtä helposti kuin muovi, joten on halvempaa ostaa kerralla hyvät ja kestävät lavat kuin uusia muovisia tasaisin väliajoin.



hiilikuitulavat Freediving Edition 95€

lasikuitulavat Freediving Edition 65€


Gennadi Kovalenko

16.11.2010

Apina putosi niskasta...

Koppasin Taimen-maskotin kyytiin puoli viideltä ja merta päin kävi tie ja sattuipa matkalla tuttujakin näkymään, pysähdyttiin tien varteen Peten kanssa juttelemaan mukavia, kalaan oli tuo yksinäinen soturikin menossa.
paikanpäällä meri kohisi lupaavasti ja mulla oli toiveikas fiilinki, pehmeänä seniori harrastajana käppäilin rauhattomana kotona puettu puku päällä ja odottelin Edun pukeutumista kumipukuun.
Rantaa lähdettiin etenemään normimeiningillä ja sain vetovastuun, ilmeisesti taimenettoman syksyn johdosta. Alta minuutin ui ensimmäinen pieni taimen suoraan kohti, mutta oli liian pieni, joten jatkakoon, ajattelin.
Vaihdeltiin keulavuoroja ja keliä piisasi, oven kokoinen aalto oli vähän väliä viejän roolissa, mutta matkan taittuessa, kalojakin näkyi harvakseltaan, kovin olivat vaan pieniä.
Olin jäänyt Edusta jonkin matkaa, kun ihastelin kaunista laakeaa kalliota, kun yhtäkkiä keilaan osui jotain muuta kuin silakka, ehdin todeta, että sehän siika, kun Kalakaveri tuli noin kahtasataa siian perässä, todella hauska tilanne, jota valitettavasti on mahdoton sanoiksi muotoilla. Muutamaa sekunttia myöhemmin kuului iloinen kilahdus ja siikahan se siinä, ei järin suuri, mutta siika kuitenkin!!
Tämän episodin seurauksena ajauduin taas kärkimieheksi eikä aikaakaan, kun tuli ensimmäinen kalan kokoinen taimen vastaan ja takuuvarma laukaus pään taakse, yeeesshhh! ei ollut riemulla rajaa, kun kala oli taltutettu.
Tästä taasen vartin kuluttua Edu bongaa rantamatalasta viiden kalan parven ja tyytyy jostain syystä ihailemaan ensimmäisinä tulevia, kuinka ollakaan joukon jatkona tulee kolmen kilon possu, mutta harmittavasti jatkaa tuo isomus matkaansa ohi ammutun kudin jälkeen.
Seuraavaksi tulee minua vastaan saman kokoluokan tumma kala koukkunokkineen, mutta yritän aivan liian kaukaa ja ohi, sinne ne isot jäi jatkamaan matkaansa.
Takaisin uidessa ei juurikaan kalaa enää näkynyt ja keli alkoi koventua entisestään.
Kaikenkaikkiaan 10 taimenta ja 1 siika näkyi, kummallekin mitallinen taimen kotiin viemisiksi ja Edulle lisäksi siika.
Helmi reissu ja oli mukavaa saada vihdoin se taimen monien epäonnistumisten jälkeen.eipä tästä kalamiehen iltapala enää paljon parane...

6.11.2010

aapoa etsimässä...


Tämän syksyn osalta on jäänyt taimenet vielä vesiin uimaan, yksi on vastaan tullut, muttei tahtonut mukaan. Sensijaan ahventa on tykitetty huolella.
Ollaan pyöritty Teemun, Lassin ja Miksun kanssa paraisilla ja löydetty toinen toistaan parempia ahvenpaikkoja.
Eihän tuo nyt kamalasti haastetta anna ahvenen ampuminen pimeässä, mutta syystä tai toisesta se kiehtoo mua äärimmäisen paljon.
Lämmin syksy on pitänyt veden lämmöt kurissa, mutta kuitenkin kirkasta vettä löytyy uskomattomista paikoista ja se mahdollistaa pääsyn aivan räävittömille ahvenpaikoille.
Puolenkilon rajaa on kolkuteltu monta kertaa ja ylikin on mennyt. Joka jamppa on päässyt niputtamaan komeita pulskia raitapaitoja.
Hulppeat 810 grammaa on meikäläisellä ennätys, mutta paikat joissa viimeksi ollaan käyty, ovat antaneet ymmärtää, ettei tuo lukema ole ole todellakaan rikkomaton. Jos muutaman kymmenen metrin rantakaistaleelta löytyy vinoparkista kolme puolenkilon ahventa, joista yksi oli vieläkin vauraampi, niin näillä mestoilla on taatusti myös todellisia jättiläisiä!!
Saa nähdä miten pitkään malttavat aapot vielä rannoilla viihtyä?
Ahvenkausi ei ainakaan minun osaltani ole vielä ohitse, vaikka taimentakin kaiketi tarjolla olisi, jos näkisi vaivaa ja ajaisi pitkiä matkoja...
Sen verran nirsoksi kuitenkin on aika kasvaa, ettei alta 300g kalat enää nuolesta saa.
Tomppa ja kasisatku